Turvakotityö vaatii erityistä osaamista

On kesäkuun 11 päivä ja aurinko nousee Kokkolassakin jo aikaisin. Ensi- ja turvakoti Ainan yötyöntekijän valvominen alkaa olla loppupuolella. Kohta töihin saapuu kaksi ohjaajaa ja sosiaalityöntekijä. Päivän edetessä keittiön laatikosta tullaan ottamaan monen kokoista lusikkaa. Kahvipöydässä istuu ohjaaja seuraten pienen pojan ruokailua, tänä aamuna lapsi on suojassa väkivallalta. Ympärillä puhutaan monia eri kieliä. Arki alkaa kodinomaisesti, mutta tiedämme, että ohjaajilta se tulee vaatimaan erityistä osaamista. Koska kyse ei ole tavallisesta kodista, vaan turvakodista. Ohjaajat antavat ammatillista tukea ja ohjausta joka päivä, väkivallan loppumiseksi. Tärkein tehtävämme, on luoda turva, toivo ja luottamus. Aina Turvanasi

Tänään emme ole läsnä tuossa yhteisössä, vaan suuntaamme kohti suurempaa turvakotiverkostoa, uusien turvakotityöntekijöiden perehdytykseen Helsingin Meilahteen. Sykettä saatiin nostatettua jo matkalla Pasilan asemalta koulutuspaikkaan, joten uudehkon työntekijän jännitys karisi siinä, tulossa ollaan!

Turvakotityöntekijöitä ympäri Suomen perehtymässä

Kotitehtävätkin oli tunnollisesti tehty, tietysti. Perehdytys oli koonnut yhteen hienon joukon turvakotiverkostoa. Oli vahvistavaa kokea vertaisuutta tässä porukassa, se oli hyvä muistutus, ettei tätä tärkeää työtä voi, eikä tarvitse tehdä yksin. Jatkossa saatamme herkemmin näppäillä puhelimeen toisen turvakodin numeron ja konsultoida, tai kysyä kuulumisia.

Ensimmäinen päivä keskittyi väkivaltaan ilmiönä, sen eri muotojen tunnistamiseen. Olimme jokainen tahollamme käyneet THL:n verkkokurssin aiheesta. Kertasimme tärkeimmät seikat Helena Ewaldsin (THL Yksikönpäällikkö) johdolla ja saimme antaa palautetta myös verkkototeutuksesta. Turvakotipalveluiden kehittämispäällikkö Joonas Peltonen kiteytti hyvin yhteistä linjaa ja motivoi turvakoteja yhteistyöhön.

Kehittämispäällikkö Joonas Peltonen, THL

Turvakotityön yhteisiä periaatteita ovat: Turvallisuus, Asiakkaan osallisuus, Luotettavuus, Kunnioittaminen ja Toivon luominen. Peltonen avasi meille lainsäädäntöä sekä turvakotipalvelujen tarvetta ja kehitystä myös valtakunnallisesti. Perehdyimme myös asiakastyönprosessiin ja pääsimme harjoittelemaan myös työskentelymenetelmiä yhdessä. Perehdytyksessä oli huomiotu mahdollisuus myös vapaalle ja pohtivalle keskustelulle. Kumma kyllä, keskustelua piisasi työparinkin kanssa, pitkästä junamatkasta huolimatta. Antoisinta oli kuitenkin kuulla muiden turvakotien tavoista toimia, ja siitä, miten samojen asioiden äärellä todella työskentelemme.

Lapsi on tärkein asiakkaamme

Jukka Mäkelä (Lastenpsykiatri, psykoterapeutti, Johtava erityisasiantuntija THL) nosti etenkin lapsen ensikohtaamisen jalustalle. Se on ainutlaatuinen hetki kun lapsi kohdataan ensimmäisen kerran, silloin laskeudutaan lapsen tasolle, pysähdytään hetkeen ja luodaan perusta alkavalle yhteistyölle. Lapsen kanssa on oltava erityisen herkkänä, mitä hän viestii, miten hän haluaa tulla kohdatuksi. Jokainen lapsen signaali ohjaajalle on otettava kultahippuna vastaan ja pyrittävä selvittämään lapsen tarve ja tahto. Lasta on kunnioitettava yksilönä ja hänen kanssaan luodaan oma asiakassuhde, joka ei kulje vanhemman kautta. Mäkelä viittasi luennossaan myös lastensuojelulakiin, joka tekee lapsen edusta aina ensisijaisen, oli tilanne mikä hyvänsä.

Lapsen luottamusta ei saavuteta yhdellä Kimble-pelillä, vaan lupa lapsen seuraan pyydetään aina uudestaan: sopiiks tää sulle?

Lapsi pystyy ilmaisemaan omaa tahtoaan monin eritavoin jo pienestä vauvasta lähtien. Lapsen näkemykset on huomioitava, ja niillä on oltava myös vaikutuksia joista lapsi tietää että hänet on kuultu. Lapselle on luotava ympäristö ja tila, jossa hän saa tuoda näkemyksensä ilmi. On tärkeää antaa lapselle palaute siitä että hänen asiallaan todella on väliä: ”Tuo kuulosti todella tärkeältä sinulle, Nyt kun kerroit tuon, aion toimia näin

Mäkelän luento piti otteessaan tiiviisti ja se toi lasten kanssa tehtävään työskentelyyn yhä enemmän arvoa. Keskenään mietimme, kuinka onnekkaita olemme Ainassa, kun toimimme yhteisönä. Pääsemme näkemään lasten arkea hyvin läheltä ympäri vuorokauden ja voimme tukea vanhemmuudessa hyvin konkreettisesti. Huomioimme työssämme paljon sitä, miten lapset ovat suhteessa vanhempaan ja meihin. Ainassa toimii myös ensikoti, jossa Mäkelän mainitsemat kultahippuset ovat työn tärkein aarre, jonka äärelle päästään vanhempien kanssa yhdessä.

”Lapselle on annettava ääni, tila ja vaikuttavuus” (Mäkelä)

Häpeä voi suojata ilolta

Yksi tärkeä asia, mitä jokaisen turvakotityöntekijän tulisi opiskella ja oppia ymmärtämään on trauma. Anne Suokas Traumaterapiakeskuksesta, kuvaili trauman eri tyyppejä ja ilmenemismuotoja perusteellisesti. Traumatisoituneelle ihmiselle trauma ei ole vain trauma, vain siihen liittyy myös ajatukset siitä, mitä olisi voinut lisäksi tapahtua. Traumaattinen kriisi aiheuttaa ihmiselle voimakkaan psyykkisen ja fyysisen rasitustilan, ja aiheuttaa muutoksia ihmisen mieleen, kehoon ja käyttäytymiseen sekä tunteisiin. Yksi haastavimmista tunteista on häpeä. Häpeä liittyy vahvasti traumaan ja ilmenee monenlaisena tapana toimia. Ihminen saattaa toimia yli- tai alivireystilassa, johtuen traumatisoitumisen aiheuttamasta häpeästä. Häpeä on myös suojatumiskeino, pahimmillaan häpeä suojaa ilolta.

Suokas antoikin käytännön ohjeita asiakastyöhön häpeästä kärsivän kanssa. Häpeään liittyviä kokemuksia on syytä lähestyä pieni pala kerrallaan. Asiat voivat olla niin rajuja ja häpeän tunne niin vahva, ettei ihminen kykene ottamaan katsekontaktia, vaan silloin on turvallisempaa keskustella viereltä. On oltava tarkkana miten reagoimme häpeään, ja miten pyrimme tukemaan asiakasta. Häpeän tunne saattaa vahvistua myös valtavasti, jos asiakkaan kertoman jälkeen kuuntelija onkin hetken hiljaa, silloin on hyvä kertoa, että ”minun täytyy nyt miettiä tätä hetki”. Häpeää kokevia olisi syytä myös vahvistaa oikealla tavalla: ”Tuo häpeä kuuluu kaltoinkohtelijallesi”

Suokkaan luento antoi näkemystä ja selityksiäkin turvakodin asiakkaiden toimintatapoihin. Saimme hyvän repullisen eväitä itsemme kehittämiseen ja syvempää ymmärrystä trauman ja kriisin vaikutuksiin.

Palatessamme Ainaan paloimme halusta jakaa kokemaamme ja oppimaamme työyhteisömme kanssa. Saimmekin palautetta että ”Meissä näkyy nyt sellainen energinen vire”, se on totta. Saimme todella energiaa työhömme THL:n uusien työntekijöiden perehdytyksestä, jota ammennamme Ainan arkeen.

 

Ohjaajat Heidi & Kia, Ensi- ja Turvakoti Ainasta