Kun miehet puhuvat väkivallasta – Kokemukset, haasteet ja toivo

”Mistä tätä lähtisi nyt purkamaan..”  lause toistuu usein, kun miehet sanoittavat väkivaltaan liittyviä kokemuksiaan – oli kyse sitten siitä, mitä he ovat kokeneet tai mitä he ovat itse tehneet.

Suomessa tutkimusten mukaan 34 % naisista on kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai niillä uhkailua, ja henkistä väkivaltaa noin puolet. Myös miehet kokevat parisuhteessa väkivaltaa useammin kuin moni arvaakaan. 18 % miehistä on elämänsä aikana kokenut fyysistä väkivaltaa kumppaninsa taholta. Henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä, uhkailua tai kontrollointia, on kokenut 41 %.

Tilastot kertovat vain osan tarinasta – monia kokemuksia ei koskaan kerrota viranomaisille tai tutkimuksissa. Henkinen väkivalta, nöyryytys ja pelko jäävät helposti piiloon, sillä kulttuurissamme miehen oletetaan olevan lempeästi tasa-arvoinen, mutta silti jämäkästi kontrollissa. Mitä tapahtuu, kun mies ei olekaan turvassa – tai huomaa itse rikkoneensa toisen rajoja?

Väkivalta miehen arjessa

Miesten kokema parisuhdeväkivalta on näkymätöntä todellisuutta. Se voi olla fyysistä, kuten lyöntejä, tavaroiden heittelyä ja tönimistä, mutta myös henkistä: jatkuvaa arvostelua, eristämistä ja uhkailua. Kumppani voi esimerkiksi kontrolloida, alistaa tai pyrkiä hallitsemaan toista taloudellisesti. Yhteiskunnan digitalisoituminen tuo myös uusia väkivallan mahdollisuuksia. Suurin este avun hakemiselle voi olla häpeä ja pelko siitä, ettei kukaan usko tai ymmärrä. Turvakotiin hakeutuminen on miehille yhtä oikeutettua kuin naisillekin, mikäli kokee väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väkivallan tekijäksi leimautuminen voi puolestaan tuntua musertavalta. Syyllistä lähdetään helposti etsimään kumppanin käytöksestä tai aiemmista elämänkokemuksista, sillä pelko läheisten hylkäämisestä ja tuomitsevasta suhtautumisesta voi estää asiasta avoimesti keskustelemisen. Vaatii rehellisyyttä ja itsensä syvempää tarkastelua, jotta voi ottaa vastuun omasta käytöksestään samalla, kun yrittää ymmärtää miksi on toiminut omia arvojaan vastaan. Silti juuri avoin puhuminen ja vastuun ottaminen ovat ensimmäiset askeleet kohti muutosta. Tekijä tarvitsee tukea ymmärtääkseen tekojensa taustat ja oppiakseen uusia tapoja käsitellä vihaa, pelkoa ja stressiä.

Puheenvuoro miehelle

Vastoin yleistä ”miehet eivät puhu” -ajatusta, tapaamisilla miehet todellakin puhuvat. Keskustelu on avointa ja tilanteita pohdiskelevasti tarkastelevaa, kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Keskustelu väkivallasta on helpompaa, kun ympärillä on mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun ilman vähättelyä tai arvostelua. Asioista on kuitenkin tärkeä puhua suoraan kaunistelematta tilannetta. Ammatilliset palvelut, vertaistukiryhmät ja yhteisöt tarjoavat tilan, jossa mies voi kertoa kokemuksistaan ilman pelkoa leimautumisesta. Myös läheisten rooli on merkittävä – arvostava ja kuunteleva asenne voi olla ratkaiseva ensimmäinen askel siihen, että mies avaa suunsa.

Väkivaltaa kokeneen miehen tunteet ja kokemukset ovat aitoja, eikä niitä tule ohittaa. Tärkeintä on kuunnella ja olla mitätöimättä kokemusta. Konkreettisen avun tarjoaminen tuo tunteen siitä, että tilanteeseen voidaan puuttua, eikä väkivaltaa tule hyväksyä.  Jos mies on käyttänyt väkivaltaa, on hänen itse siitä otettava vastuu ja ymmärtää sen negatiiviset vaikutukset. On myös kuultava miehen näkökulma siitä, mitä tapahtui ja miksi hän ajattelee toimineensa väkivaltaisesti. Näin avautuu mahdollisuus käydä läpi tapahtuneen taustoja ja etsiä niihin toimivia ratkaisuja. Niin väkivallan kokijat kuin tekijätkin voivat oppia täysin uudenlaisia taitoja pitää omista rajoista kiinni ja tuoda esiin turhautumisen ja suuttumuksen tunteita turvallisesti. 

Väkivalta ei määrittele ihmistä – ei uhria, eikä tekijää, mutta väkivaltaa ei tule koskaan oikeuttaa tai hyväksyä.